Jälkeläiset

	14.03.2021	kwpn	t.	Quickzilver	i. Zilverado	om. Tobias Vallieres (VRL-14677)
	01.05.2021	kwpn	o.	Clorindo v.d. Nevel	i. Astrophel	om. Baffner Estate
	14.03.2022	kwpn	t.	Heather v.d. Nevel	i. Casse-cou	om. Stal Nevel

Sukuselvitys

i. Sienna’s Serian tunnettiin 169 cm korkeana kimona estetähtenä, jonka karisma ylettyi pitkälle kotikatsomoon asti. Se dominoi kisakentillä 2010 luvun alussa, eikä jättänyt ratsastajaan kylmäksi. Takana oli tarina rumasta ankanpoikasesta joutseneksi: varsana ori oli hieman reppana, mutta puhkesi kukkaan junnukausiensa jälkeen. Oli onni, ettei sen pitkäaikainen omistaja heittänyt hanskoja tiskiin hevosen kilpailtua hyvin vaihtelevin sijoituksin nuorten hevosten luokkia. Tätä nykyään kultaiset kisapäivät ovat hamaa muisto vain ja Sienna’s Serian viettää ansaittuja eläkepäiviä siitoshevosena Alankomaiden eteläosissa.

ii. Serionde oli musta estehevonen, tätä nykyään jo edesmennyt hollanninpuoliverinen. Se polveutui pitkästä estelinjasta. Kokonaisuutena 170 cm korkea musta oli varsin näyttävä näky, jonka runsaat jouhet keräsivät aina pitkiä ja ihailevia katseita. Kisamenestys oli kohtalaista melko korkealla tasolla, mutta kultainen luonne ja kaunis ulkonäkö nostatti pisteitä jalostuspuuhissa. Olikin selvää, että kun tarvittavat tulokset kisakentillä oli hypätty, Serionde jäi jalostushevoseksi. Se menehtyi 21 vuoden iässä kaasuähkyyn aurinkoisena syyspäivänä.

ie. Sienna’s Selora noudatti Sienna’s hevosten tutun kaavan mukaan kimoa värilinjaa. Pieni keijukaismainen tamma oli reaktiivinen ja jaloistaan kätevä estehevonen, jonka tekniikkaa oli hiottu pienestä varsasta pitäen kohti parasta mahdollista. Sen paheena oli huono suhtautuminen ja voimakas ennakkoluuloisuus muita lajitovereitaan kohtaan, mutta todettiin, että se ei laskenut sen arvoa kilpahevosena. Sienna’s Seloran kisaura jäi lopulta pääasiassa Alankomaihin, vaikka menestys siellä oli hyvää. Siitä, miksi tamma ei päässyt kiertämään laajemmin Eurooppaa lieni syyttäminen omistajaa, joka ei vastaavaan suostunut. Sienna’s Selora menehtyi 18 vuotiaana vain yhden varsan saatuaan jalan murtumista koituneeseen lopetukseen.

e. Elara oli oman elämänsä tragedian päätähti. Ennen esteonnettomuudesta aiheutunutta kuolemaansa rautias tamma oli tyypillinen parin ihmisen hevonen – aikansa diiva. Sillä oli pieniä auktoriteettiongelmia, mistä johtuen käsittelijöiden määrä oli hyvin rajallinen. Yhteisen sävelen löydyttyä sai Elarasta kuitenkin varsin verrattoman kilpahevosen: sen pieni koko teki menosta ketterää, eikä mikään käännös hidastanut tätä tuittupäätä. Aikaradoilla Elara olikin elementissään, vaikka hyppytekniikka saattoi jonkun silmään olla aavistuksen puutteellinen. Kuten arvata saattoi, se koitui hevosen kohtaloksi. Elara kompastui esteellä niskansa murtaen, mikä oli sen lorun loppu. Onneksi tamma kerkesi varsoa ennen onnettomuutta kahdesti. Hyviä hevosia varsoikin.

ei. Arese on ihan kansainvälinen tähti. Hollantilaislinjaa edustava, tummanruunikko esteratsu oli kisauransa aikana tuttu näky kansainvälisissä GP luokissa ympäri Eurooppaa pitkäaikaisen ratsastajansa kanssa. Eräänlainen fun fact on se, että Aresella on aina ollut sama omistaja, ihan varsasta asti. Hyviä rahoja tienannut ori omisti mitä parhaimman tekniikan ylittää esteet. Sillä oli tiettyä pelisilmää toimia, mihin kun yhdistettiin ratsastajan päämääräisyys oli kaksikko melko voittamaton. Arese rakasti esteitä, mutta se päästettiin ajoissa eläkkeelle – se oli omistajan ja ratsastajan mukaan täysin ansaittua. Arese elelee yhä vanhana eläkeläishevosen rentoa elämää kasvattajansa tontilla valvoen uusia, tulevia estetähtiä.

ee. Creston Eunomia, tuo punarautias pieni paholainen. Linjansa pientä sorttia ylpeydellä edustanut tamma oli sellainen äkäpussi, että harva halusi joutua tieten tahtoen sen eteen. Silti kohtuu pitkään kestäneen kisauran aikana sen selkään uskaltautui kapuamaan ratsastaja jos toinen – naisia, tosin, sillä Creston Eunomia ei syystä tai toisesta pitänyt miehistä. Selkeää syytä seikalle ei löytynyt, eikä asiaa oltu tuotu ilmi huutokauppatilaisuudessa, josta tamman pitkäaikainen omistaja sen osti. Ei hevonen ollut pelkkä äkäpussi, pikemminkin tuuliviiri, joka oli joskus hyvällä ja joskus pahalla tuulella. Esteitä se hyppäsi silti aina mieluusti. Hyvän ponnistusvoiman avulla se kimposi muutamille kärkisijoille Euroopan isoissa kilpailuissa, mutta menestyi muuten keskiverrosti. Kisauran jälkeen tamma varsoi pari varsaa, vietti eläkepäivänsä ja menehtyi vanhassa iässä todennäköisesti sydämen petettyä.

Kilpailumenestys

Varustekaappi ja hoito-ohjeet

Päiväkirja ja valmennukset

16. elokuuta 2020, Siennan saapuminen Stal Neveliin 204 sanaa, kirjoittanut omistaja

Se oli kaunis elokuinen päivä, kun ajoimme rekan pitkän matkan jälkeen tallin pihaan. Sienna’s Europa oli uusin hankintamme, joka kolisteli parhaillaan hevosauton kyydissä varmasti lopen kyllästyneenä matkaan kohti uutta kotiaan. Oli sanomattakin selvää, että melko ripein ottein pyrimme saamaan tamman ulos autosta. Muutaman ihmisen avustuksella pienien toimenpiteiden jälkeen pieni, hirmu siro tamma seisoi korvat höröllä tallin pihassa ympärilleen katsellen. Sen silmät eivät pyörineet päässä, mutta eivät ne olleet lasittuneetkaan. Hevonen näytti uteliaalta, ei yhtään pelokkaalta, ehkä sopivasti jännittyneeltä. Kannustin tammaa vähän liikkeelle. Ennen naksautuksen loppuun saamista Sienna kopistelikin jo metallikengät maan kivitystä vasten eteenpäin. Sen korvat pyörivät aina sinne mistä kuului uusi ääni: uuden kaverin huudahdus, paikallisen ratsastajan tervehdys ja kehut kauniista hevosesta.
”Sehän sulautuu joukkoon hyvin”, Levi de Blieck naurahti ja risti kätensä puuskaan. Nyökkäsin ihan muutaman kerran. Siennan katse oli salamana kääntynyt puhujan suuntaan kuin se olisi kuunnellut, mitä Levillä oli sanottavanaan. Kehuja? Risuja? Ei pieni tamma tainnut tietääkään, miten kovin sen odotettiin pääsevän mukaan joukkoon. Kohta se saisi olla tarhassa, treenata tavoitteellisesti esteillä ja kisata sydämensä kyllyydestä. Kasvattajan mukaan, kun tamma oli ollut elementissään jo nuorten hevosten luokkia kisattuaan vain vuosi sitten. Olin toki yrittänyt päästä seuraamaan jälkijunassa sen menneitä suorituksia netin kautta. Sienna pärskähti ja heilautti kevyesti päätään puolelta toiselle.

18.03.2021 estevalmennus 302 sanaa, kirjoittanut omistaja

”Mitkä ovat sellaiset realistiset tavoitteesi tälle valmennukselle Siennan kanssa?” valmentaja kysyi aitaan nojaten. Maaliskuun lopulla olimme päättäneet siirtää valmennuksen ulos, sillä ilma oli ollut suotuisa siihen aikaan päivästä. Sienna liikkui tuttuun tapaan paremmin ulkona, se tuntui kummasti virkeämmältä mitä maneesin neljän seinän sisällä. Tamma tuijotteli paria kentälle pystytettyä estettä. Ei yhtään ihmeissään. Mielestäni se näytti sille kuin olisi yrittänyt analysoida, mitä tänään olisi ohjelmassa. Isoja hyppyjä? Nopeita päätöksiä? Taputin sen siroa, mutta treenissä napakaksi tullutta kaulaa. Se havahdutti kimon ajatuksistaan takaisin nykyhetkeen.
”Tekniikka ja se, että kerrankin se olen minä joka päättää, eikä tämä jääräpäinen kaveri allani”, myönsin ja kuin tilauksesta Siennan suusta pääsi jopa tuohtunut puuskaisu. Se sai valmentajan kasvot leviämään ilkikuriseen virneeseen, joka olisi varmasti innostanut Siennaa vielä lisää ellei sen huomio olisi kiinnittynyt jo kauempana kulkeneeseen hevoseen.

Itsenäinen verryttely oli mennyt kaikin puolin hyvin. Sienna oli etenkin laukassa tuntunut erittäin hyvältä ja poikkeuksellisesti liikkunut jopa joustavammin kuin normaalisti. Paikalle sopivasti sattunut valmentaja oli vahvistanut ajatukset oikeiksi: ”Siennahan liikkuu kuin hevonen. Nyt on kovat odotukset tältä valmennukselta.”
Siitä päästiinkin tähän hetkeen. Tarkoituksena oli hypätä diagonaalissa ollutta kahden esteen sarjaa ja treenata vähän askeleita estevälille. Ensimmäiset kaksi hyppyä meni ihan kokeillen. Sienna oli todella innoissaan jokaisesta hypystä minkä se pääsi ottamaan, eikä muistanut aina kuunnella mitä yritin ohjeistaa sitä selästä käsin. Siinä taistelussa jäin mennen tullen toiselle sijalle. Kolmannella hypyllä kuului jo kommenttia, että hommahan alkaa sujumaan. Sienna tuntui paremmin kontrolloitavalta. Muutama napakka voltti onneksi tuppasi rauhoittamaan tamman villimmätkin aatteet – kyseessä kun ei aina ollut silkka nopeuskilpailu, vaikka se tuntui olleen usein Siennan päällimmäinen ajatus. Ehkä kuudes hyppy oli sellainen, joka saattoi jo lähennellä sanaa täydellinen. Valmentajan käden taputukset vahvistivat senkin ajatuksen. Sienna piti suosionosoituksista. Se tuntui ratsastaessa ryhdikkäämmältä mitä ensimmäisen hypyn, saati alkuverryttelyn aikaan. Toiseen kierrokseen hypyt sujuivat jo heti paremmin, sillä meillä oli löytynyt se kauan haettu yhteinen sävel.